top of page

                         Vuorovaikutustaidot

Albert Edelfelt: Ruokolahden eukkoja 

kirkonmäellä, 1887.

Puhuminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Nykyään tietoa ja näkemyksiä jaetaan yhä enemmän teknisten välineiden avulla ja siksi kasvokkain kohtaaminen on noussut uuteen arvoon. Vuorovaikutusta tarvitaan rakentamaan ymmärrystä ihmisten välille. Arjen tilanteissa kerromme tunteistamme ja ajatuksistamme, kysymme toisten mielipiteitä, voimme korottaa ääntämme tai lepytellä puheella. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat yhteydessä yksilön hyvinvointiin ja terveyteen, auttavat menestymään opiskelussa ja työelämässä sekä edistävät yhteiskunnallista vaikuttamista.

Vuorovaikutukseen kuuluvat esiintymistaidot, kuuntelutaidot, ryhmäviestinnän taidot sekä palautteen antamisen ja vastaanottamisen taito. Niiden taustalla on paljon tietoa, jota viestijä oppii harjoitusten myötä hyödyntämään. Taitava viestintä on

  • tehokasta: osapuolet pyrkivät määrätietoisesti tavoitteeseen

  • tarkoituksenmukaista: viestintä on tilanteeseen sopivaa ja sosiaalisesti hyväksyttävää

  • eettistä: osapuolet kantavat tilanteesta moraalista vastuuta eivätkä loukkaa toisia.

Kielellistä viestintää täydentää tai sen voi jopa kokonaan korvata sanaton eli nonverbaali viestintä. Siihen kuuluu monenlaisia osa-alueita:

  • Ilmeet, eleet, liikkeet, asennot ja katse kertovat paljon tunteista. Esimerkiksi hymyily, sormien naputus tai kulmien kohottaminen on monesti vahva viesti. Käsien liikkeellä puhuja voi painottaa asiaa, osoittaa suuntaa tai piirtää ilmaan muotoja. Nojautuminen vierustoveria tai puhujaa kohti puolestaan kertoo ystävyydestä ja kuuntelemisen intensiivisyydestä.

  • Äänen ominaisuuksia ovat puheen nopeus, äänen korkeus, äänen voimakkuus, tauot ja painotukset. Niiden avulla voi osoittaa, milloin aloittaa tai lopettaa puheenvuoron. Usein kuulija tekee puhujasta päätelmiä juuri äänenkäytön perusteella.

  • Välimatka, tilankäyttö ja kosketus liittyvät fyysiseen kontaktiin. Usein puhutaan “reviiristä” eli siitä tilasta, jonka henkilö haluaa ympärilleen. Etäisyys puhekumppaniin, kättely ja halaaminen ovat paitsi yksilöllisiä myös kulttuuriin sidoksissa olevia ilmiöitä.

nonverbaali
2010 - present
2010 - present

Lisäksi nonverbaliikkaa on mm. ajankäyttö vuorovaikutustilanteessa: toinen esittää asian lyhytsanaisesti ja napakasti, toinen selostaa pitkään ja ehkä toisteleekin sanottavaansa. Myös pukeutuminen ja henkilön muu ulkoasu vaikuttavat viestintätilanteeseen.

                            Puhuminen ja kuunteleminen

Onnistunut vuorovaikutustilanne syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Sekä puhujan että kuuntelijan kannattaa muistaa ennen muuta myönteinen asenne.

yleiset ohjeet

Ohjeita esiintyjälle

  • Arvosta kuulijoitasi ja asiaasi. Ole armelias myös itseäsi kohtaan.

  • Käytä tilanteeseen sopivaa kieltä. Puheen sanat ja lauserakenteet vaikuttavat siihen, tuntuuko puhuja rennolta, kohteliaalta tai ylimieliseltä. Saman alan ihmiset ymmärtävät yhteistä ammattikieltä, mutta kuulijat torjuvat puhujan nopeasti, jos he eivät ymmärrä tämän käyttämiä sanoja.

  •                               esitystäsi sekä kielen että nonverbaliikan keinoin. Näin puheesta tulee kiinnostava ja sitä on helppo seurata. Tärkeiden asioiden kohdalla puheen nopeutta voi hidastaa, vähemmän tärkeät asiat voi esittää nopeammin. Tauolla voi osoittaa, että näkökulma vaihtuu, ja sen jälkeen voi painottaa sanoja osoittamaan, että puheessa alkoi uusi jakso.

  • Käytä yksinkertaisia lauserakenteita. Toista asioita, sillä kuulija ei voi palata tekstiin samalla tavalla kuin lukija.

  • Puheessa kannattaa käyttää siirtymiä: Esittelen asiaa kahdesta näkökulmasta – –, Seuraavaksi tarkastelen – –, Kuitenkin – –, Toisaalta – –, Yhteenvetona totean – –, Lopuksi – –.

  • Puhu riittävän hitaasti ja kuuluvasti. Yritä jo etukäteen selvittää, minkälaisessa tilassa esiinnyt ja onko käytössä mikrofonia.

  • Pyri luontevaan vuorovaikutukseen yleisön tai keskustelukumppaneiden kanssa. Katso kuulijoitasi silmiin, hymyile ja kerro omista kokemuksistasi. Kuulijat asettuvat mielellään puhujan puolelle, jos siihen annetaan tilaisuus. Ylimielistä asennetta kannattaa varoa.

  • Pukeudu tilanteeseen sopivalla tavalla. Siisti ulkoasu viestii siitä, että arvostat yleisöä tai keskustelun muita osallistujia. Toisaalta liian erikoinen pukeutuminen voi viedä kuulijoiden huomion itse asiasta.

Ohjeita kuuntelijalle

  • Suhtaudu myönteisesti puhujaan, sillä silloin saat tilanteesta enemmän irti. Vaikka esiintyjä ei onnistuisikaan täydellisesti, hän asettaa itsensä monin tavoin alttiiksi ja ansaitsee siksi kuulijoiden arvostuksen.  

  • Keskity asiaan. Älä kiinnitä liikaa huomiota esimerkiksi puhetapaan tai esiintyjän ulkonäköön.

  • Jos tilanne sallii, kirjoita puheesta muistiin avainsanoja. Se auttaa keskittymistä ja ohjaa hahmottamaan puheen rakennetta.

  • Tee havaintoja siitä, minkälaisia faktoja ja minkälaisia mielipiteitä puhuja esittää. Arvioi perusteluja.

  • Tee muistiinpanoja tai muuten havaintoja siitä, mistä asioista olet eri mieltä puhujan kanssa.

  • Osoita nonverbaalilla viestinnällä, että kuuntelet aktiivisesti: pidä yllä katsekontaktia, älä näytä vihaiselta.

  • Jos tilanteessa on mahdollista esittää kysymyksiä, varmista, oletko ymmärtänyt sanotun oikein.

  • Älä häiritse tilannetta: älä kuiskuttele vierustoverille, vilkuile kännykkää tai rapistele papereita. Älä salli myöskään muiden aiheuttaa häiriötä.

Kuunteleminen ei ole vain hiljaa istumista vaan aktiivista erittelyä ja tulkintaa. Ville Vallgrenin veistos Kaiku on vuodelta 1887. 

​

​

                                 Palautteen antaminen

Palaute esityksestä

Rakentavan palautteen antaminen auttaa puhujaa ja ryhmäviestintään osallistujaa kehittämään taitojaan. Myös palautteen antaja oppii näin kiinnittämään huomiota tärkeisiin asioihin ja pystyy siirtämään taidot osaksi omaa osaamistaan.

​

​

​

​

                                         Jännittäminen

Jännittäminen

Jännittäminen kuuluu moniin vuorovaikutustilanteisiin, erityisesti puheen pitämiseen. Monet pelkäävät yksin esiintymistä siksi, että heitä jännittää. Pelko on turha: jännittäminen kannattaa kääntää voimavaraksi, sillä sopiva jännittäminen tuo tilanteeseen latausta ja parantaa suoritusta. Jännittämisessä onkin kyse vireystilasta. On hyvä muistaa, että kaikki jännittävät jonkin verran ja että ulkopuoliset näkevät jännityksestä vain pieniä merkkejä – jos niitäkään. Jännittäminen vähenee esiintymiskertojen myötä. Jännittämistä voi myös oppia hallitsemaan.

 

Ennen esiintymistä kannattaa mennä hetkeksi rauhalliseen paikkaan ja rentouttaa lihaksia:

  • Ota tuolin reunasta kiinni, vedä hartioita ylös ja sen jälkeen rentouta ne.

  • Nosta toinen hartia kiinni korvaan ja paina toista alas.

  • Päästä pää eteen rennoksi ja liikuta hitaasti sivulle.

  • Pane sormet hartioille ja vie kyynärpäitä taakse.

  • Vie kädet ristissä ylös kämmen venyen kohti kattoa ja tuo kädet sivukautta alas.

  • Venytä käsiä ylös ja päästä ne sitten rennoiksi.

 

Myös ääntä voi rentouttaa:

  • Hymise niin, että tunnet värinän, kun panet käden rintalastan päälle.

  • Hymise niin, että samalla liikutat suutasi kuten syödessä, mutta pidä huulet kiinni.

  • Tee äänisarjoja, joissa vaihdat vokaalia, esimerkiksi: mam-mam-mam-ma, mem-mem-mem-ma, mim-mim-mim-ma.

 

Kun odotat vuoroasi omalla paikallasi, hengitä syvään. Jännitä lihaksiasi ja sitten rentouta ne. Muistuta itsellesi, että olet puhumassa tärkeästä asiasta ja että todellakin asia on tärkein, et sinä. Yleisö haluaa kuulla, mitä sanottavaa sinulla on, ei arvioida persoonaasi.

bottom of page