top of page
Essee

                                    Essee

Essee on sisällöltään faktaa, mutta ilmaisussaan se hyödyntää monia kaunokirjallisuuden keinoja. Essee erottuu asiateksteistä persoonallisen käsittelytapansa ansiosta. Aiheet koskettelevat monenlaisia taiteeseen, ihmisenä olemiseen tai yhteiskuntaan liittyviä ilmiöitä, kuten kirjallisuutta, elokuvia, yksinäisyyttä, vallankäyttöä tai vähemmistöjen asemaa. Usein esseen kirjoittaja pohtii arvoja ja asenteita, tekee ehkä rohkeitakin päätelmiä ja joka tapauksessa etsii myös tuttuihin aiheisiin tuoreita näkökulmia.

Esseen juuret ovat antiikin retoriikassa ja filosofien dialogissa. Esseen käsite syntyi kuitenkin vasta renessanssiajan Ranskassa, kun Michel de Montaigne julkaisi Esseitä-teoksensa vuonna 1580. Siinä näkyvät monet nykyajankin esseen ihanteet:

​​

  • Kirjoittaja ei anna valmiita vastauksia vaan haastaa lukijaa muodostamaan itse mielipiteensä.

  • Esseestä näkyy kirjoittajan aito kiinnostus ja uteliaisuuskin uusia asioita kohtaan. Esseisti kumoaa ennakkoluuloja.

  • Essai tarkoitti ranskassa alkuaan yritystä ja harjoitusta; edelleen kirjoittaja ikään kuin testaa esseessä ajatuksiaan. Olennaista ei ole niinkään ajattelun lopputulos kuin ajatusprosessi, joka on näkyvillä esseessä.

  • Essee on moniääninen: se lainaa muiden kirjoittajien ajatuksia, vertailee niitä, ottaa kantaa ja arvioi. Essee suosii intertekstuaalisuutta. Kirjoitusten lisäksi esseen kirjoittaja voi viitata muihinkin kulttuurin tuotteisiin: tunnettuihin veistoksiin, sävellyksiin tai esimerkiksi kilpaurheiluun.

Essee on hyvin yksilöllinen suoritus,

       sivistynyttä tunnustuskirjallisuutta.

                                                         Kirsti Mäkinen

Kirjoittajan persoonallinen tyyli näkyy esseestä. Toiset suosivat pitkiä, polveilevia virkkeitä, toiset iskevää sanontaa. Kirjoittaja voi käyttää ironiaa tai herkutella huumorilla. Joku kuvailee ilmiöitä ja leikittelee kielellä, toinen erittelee ja määrittelee ilmiöitä ehkä poleemisellakin tavalla. Monenlaiset tyylilliset ratkaisut ovat siis mahdollisia.

                    Miten voi kehittyä esseen kirjoittajana?

Kirjailija Erno Paasilinna on sanonut, että kirjailijaksi ei synnytä, vaan on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Samaan tapaan voi ajatella esseististä: lähtökohtana on nähty, koettu ja luettu. Kirjoittajalle kertyy elämän varrella kokemuksia ja muistoja, joista hän voi valita sopivia esimerkkejä ja yksityiskohtia esseeseen. 

Lukemisen vaikutusta kirjoitustaitoihin ei voi liikaa korostaa. Sanavarasto rikastuu ja rytmitaju kehittyy lukiessa. On eri asia viihtyä metsässä kuin nauttia lehdon rauhasta. Hitaalla lukemisella on aivan erityinen arvonsa, koska silloin lukija ehtii maistella sanoja, kuunnella niiden sointia, ehkä nähdä sanat väreinä. Hyödyllistä on myös ääneen lukeminen tai ääneen luetun tekstin kuunteleminen.

 

Kirjat antavat ajattelun aihetta, mutta ennen muuta havaintoja kannattaa tehdä elävästä elämästä. Oman kaveripiirin lisäksi on hyvä kuunnella vanhempien ihmisten puhetta ja yrittää ymmärtää, minkälainen heidän arvomaailmansa on ja mistä se johtuu. Lapsuutensa 1950-luvulla eläneet voivat suhtautua työhön ja vapaa-aikaan toisin kuin 2000-luvulla syntyneet. Voi olla kiinnostavaa keskustella myös eri puolilla Suomea asuvien ihmisten kanssa: ovatko kainuulaisten lukiolaisten kokemukset elämästä toisenlaisia kuin helsinkiläisten?

Katselen sanoja sekä konkreettisesti että mielessäni kun luen. Joku synesteetikko kuulee sanoissa sävelet, minä näen niissä värit. Tarkasti ottaen näen ne vokaaleissa – vielä täsmällisemmin sanottuna kuulen ne äänteissä. Sanan värittää sen pääpainolliselle tavulle osuva vokaali, ja loppu on siihen tulevaa muunväristä raitaa; värit eivät sekoitu kuin akvarellissa käytettäessä vaan eriytyvät. Värit auttavat muistamaan ja tulevat mieleen primaareina kun palautan mieleeni jonkin sanan.

                                                                                                    Liisa Enwald                                                                                     

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssit antavat paljon valmiuksia esseen kirjoittamiseen. Kurssien sisältöön kuuluu kirjallisuutta, teatterikäyntejä, asiantuntijoden vierailuja ja keskusteluja kulttuurin ajankohtaisista ilmiöistä. Ilman harjoittelua kukaan ei voi kehittyä kirjoittajana. Siksi koulussa kirjoitetaan joka kurssilla erilaisia tekstejä ja kirjoittaja saa niistä palautetta opettajalta, halutessaan myös opiskelijatovereilta.

Kirjoitustaidon koe

                   Ohjeita kirjoitustaidon kokeeseen

  • Kirjoitustaidon kokeessa on yksi teema. Kirjoita ensin muistiin, minkälaisia ajatuksia, kokemuksia ja muistoja teema tuo mieleen. Näin saat ideoita aiheen omakohtaiseen käsittelyyn.

  • Silmäile aiheet ja valitse niistä yksi, se, josta sinulla on eniten sanottavaa.

  • Silmäile kaikki aineistot. Valitse niistä kaksi tai kolme sellaista, jotka sopivat aiheeseesi.

  • Perehdy huolellisesti niihin aineistoihin, jotka olet valinnut, ja tee niistä muistiinpanoja. Mihin aineistot mielestäsi pyrkivät: minkälaisia tavoitteita niillä on? Minkälaisille kohderyhmille ne on tarkoitettu? Miten tekstilaji tai genre vaikuttaa aineiston sisältöön?

  • Valitse aiheeseen näkökulma. Jos aiheena on esimerkiksi sosiaalisen median hyödyt, näkökulmaksi voi rajata vaikkapa yhteydenpidon helppouden tai tiedon nopean leviämisen.

  • Suunnittele esseesi: Miten aloitat kiinnostavasti? Missä vaiheessa tuot mukaan ensimmäisen aineiston, ja miten hyödynnät sitä? Mihin liität toisen aineiston? Suunnittele tekstisi niin, että ainakin toiseen aineistoon viittaat monessa kappaleessa.

  • Esseessä olennaista on omaääninen ote aiheeseen. Kirjoita siksi rohkeasti kokemuksistasi ja mielipiteistäsi. Kytke omat havaintosi aineistosta nostamiisi ajatuksiin.

  • Aineistojen käyttö vaatii tarkkuutta. Lukijan täytyy olla selvillä, mikä on esseen kirjoittajan ja mikä aineiston tekijän ajattelua. Jos aineistossa on 

​        haastatteluja tai toisen tekstin referointia, viittausten käytössä on oltava erityisen                   huolellinen.

  • Kun viittaat aineistoon ensimmäisen kerran, mainitse täsmällisesti kirjoittaja, tekstin otsikko, tekstilaji sekä ilmestymisaika ja -paikka. Seuraavilla kerroilla riittää maininta kirjoittajasta. Myös silloin, kun aineistona on video tai äänitallenne, ensimmäisen viittauksen pitää olla tarkka.

Esimerkkejä aineistoon viittaamisesta:

  • Jyrki Nummi esittelee kirja-arvostelussaan Matkamies tunnustaa menestyneensä (Helsingin Sanomat 14.6.2019) Matti Mäkelän muistelmateosta Pitelemätön (2019). Nummen mukaan Mäkelän aiheita ovat mm. vähemmistövouhotus, city-elämä ja viheridealismi.

 

  • Charlie Chaplinin ohjaama elokuva Nykyaika (1936) ottaa huumorin keinoin kantaa teollistumiseen. Elokuvassa Chaplin näyttelee itse liukuhihnatyöntekijää, joka – –.

  • Selosta aineistoja niin tarkasti, että lukija pystyy seuraamaan esseetäsi, vaikka ei tunnekaan aineistoja.

  • Käytä aineiston esittelyssä sekä epäsuoraa esitystä että suoria sitaatteja.

  • Otsikoi esseesi valitsemasi näkökulman mukaan.

Esimerkkejä välimerkkien ja alkukirjaimen käytöstä sitaattien yhteydessä:

Jussi Kinnunen kirjoittaa: ”Raitistuminen on itsenäistymisprosessi.”

”Kirjoittava ihminen ei ole koskaan yksin”, opettaja sanoi.

”Mitä tarkoittaa tekstin moniäänisyys?” oppilas kysyi.

”Olet väsynyt”, Marja sanoi hellästi Shemeikalle, ”sinulla oli, rakas, kova ottelu koskessa.”

​

Kirjallisuusessee

                Ohjeita kirjallisuusesseen kirjoittamiseen

Myös kirjallisuusessee on luonnollisesti aineistoessee. Sen kirjoittamisessa kannattaa ottaa huomioon muutama lisäohje:

  1. Aloita esseen valmistelu ajoissa, heti kun saat tehtävän. Tee itsellesi aikataulu: mihin mennessä luet romaanin ja milloin kirjoitat ensimmäisen version esseestä. Varaa aikaa niin paljon, että ennen esseen lopullista palautusta sinulla on useita päiviä aikaa viimeistellä tekstiä.

  2. Lue erilaisia kirjallisuusesseitä, niin että saat käsityksen, mitä esseeltä odotetaan. Saat malleja opettajaltasi.

  3. Lue esseen pohjana oleva romaani huolellisesti. Tee jo lukiessa muistiinpanoja siitä, mikä näkökulma sinua kiinnostaa. Aihe voi liittyä esimerkiksi henkilöön, henkilöiden väliseen suhteeseen, kertojan rooliin, teemaan, ympäristön merkitykseen tai siihen, miten teos käsittelee aikaa. Kirjoita muistiin sitaatteja.

  4. Hanki romaanista taustatietoja: lue kirjallisuushistoriaa, tutkimuksia, kirjailijan elämäkertaa ja kirjallisuuskritiikkejä. Kysy neuvoa aineiston etsimiseen opettajaltasi ja kirjastonhoitajalta. Halutessasi voit hyödyntää taustamateriaalia, mutta ilmoita selvästi, kenen ajatuksia selostat. (Esseen osittainenkin plagiointi johtaa hylkäämiseen.)

  5. Kun olet rajannut näkökulman, ala suunnitella rakennetta. Mitä haluat esseelläsi sanoa? Minkälainen olisi innostava aloitus? Minkälaisia yhtymäkohtia löydät omiin kokemuksiisi tai muihin lukemiisi kirjoihin?

  6. Voit kirjoittaa irrallisia kappaleita ja yhdistää niitä myöhemmin ehjäksi kokonaisuudeksi. Muista käyttää sitaatteja.

  7. Kun tekstin luonnos on valmis, siirrä se pariksi päiväksi syrjään, jos aikaa on riittävästi. Aloita sen jälkeen viimeistely: laadi innostava otsikko, täsmennä sananvalintoja, kiinnitä huomiota myös lopetukseen. Jos mahdollista, lueta essee ystävälläsi ja pyydä palautetta. Sopiva pituus on koneella kirjoitettuna 2–4 sivua.

Tämän sivun taidekäsityöt: Anne Helttunen

bottom of page