Äidinkieli ja kirjallisuus
Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukio
Keskustelu
Arnold Lakhovsky: Keskustelu, n. 1935.
Boris Kustodiev: Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Venäläiset taiteilijat Arnold Lakhovsky ja Boris Kustodiev ovat ikuistaneet taiteeseen kaksi erilaista keskustelua. Lakhovskyn maalauksessa kolme miestä on asettunut luottamukselliseen keskusteluun. Keskellä oleva mies näyttäisi uskoutuvan kahdelle aktiiviselle kuuntelijalle. Maalauksen harmaan ja ruskean sävyt luovat vaikutelman, että miehet puhuvat jostakin vaikeasta asiasta, varmaankin hiljaisella äänellä. Nukkavierut vaatteet ja alaspäin suuntautuneet katseet kertovat omaa kieltään miesten elämästä. Lisämerkityksiä tulkintaan voi saada siitä tiedosta, että Lakhovsky oli juutalainen.
Kustodievin maalauksessa jo iloinen värimaailma kertoo aivan toisenlaisesta tilanteesta: samaan aikaan on meneillään montakin keskustelua, tunnelma on vapautunut, eikä salaisuuksia tunneta. Juhlavasti pukeutuneet taitelijat istuvat ja seisovat ryhdikkäästi. Tilanteessa on liikettä; vuorovaikutus on taiteen tekijöille tärkeää. Uusia ajatuksia etsitään sanomalehdestä, ja myös pöydän värikkäät hedelmät muistuttavat ulkopuolisesta maailmasta. Ideat sinkoilevat ja mieliala on korkealla - ryhmän pyrkimykset suuntautuvat eteen- ja ylöspäin aivan kuten heidän asentonsakin. Kaikki maalauksen henkilöt ovat yksilöitä, tunnistettavia taiteilijoita.
​
Luottamuksellinen uskoutuminen ja toisaalta vilkas mielipiteiden vaihto iloisessa seurassa kuuluvat molemmat arjen keskustelukulttuuriin. Koulussa harjoitellaan erityisesti ryhmäkeskustelua, jolla on selvä tavoite, ja paneelikeskustelua, jossa jaetaan tietoa tai ratkotaan ongelmia. Molemmat vahvistavat sosiaalisia taitoja ja auttavat tunnistamaan, minkälaisia keskustelijoita olemme.
Ryhmäkeskustelu
Kirjallisuudentutkija Markku Envall keskustelee sykkiläisten kanssa Mika Waltarin tuotannosta.
Asian pohtiminen ryhmässä on monella tavalla kehittävää. Kun puhumme ajatuksiamme ääneen, joudumme etsimään täsmällistä kieltä ja tarkennamme ajatusta myös itsellemme. Toisten kuuntelu taas opettaa ymmärtämään, että asiasta voi ajatella monella tavalla, ja näin saamme asiaan lisää näkökulmia. Usein keskustelu on tärkeää asioiden valmistelun kannalta: päätöksentekoa helpottaa, jos asiasta on voitu keskustella rakentavassa hengessä.
Hyvä keskustelija
-
esittää mielipiteensä rauhallisesti ja hyvin perustellen.
-
tarkkailee muiden ryhmäläisten reaktioita ja mukauttaa viestintäänsä sen mukaan: jos ilmeet ovat hämmentyneitä, hän selittää asian uudelleen eri sanoin, tai jos muut näyttävät levottomilta, hän luovuttaa puheenvuoron heille.
-
on aidosti kiinnostunut muiden mielipiteistä ja osoittaa sen: hän katsoo silmiin, antaa sanatonta, kannustavaa palautetta hymyilemällä ja nyökyttelemällä sekä tekee tarkentavia kysymyksiä.
-
ottaa huomioon erilaiset persoonallisuudet: kannustaa ryhmän ujoa jäsentä ja tekee tälle kysymyksiä ja toisaalta keskeyttää liian monisanaisen ryhmän jäsenen puheenvuoron.
-
uskaltaa esittää kritiikkiä mutta ei sorru toisen pilkkaamiseen tai vähättelyyn.
Ryhmäviestinnän roolit
Ryhmän jäsenillä voi olla sekä virallisia että epävirallisia rooleja. Viralliset roolit ovat yleensä ennalta sovittuja: esimerkiksi kokoukselle valitaan puheenjohtaja ja sihteeri. Epävirallinen rooli taas tarkoittaa osallistumistapaa tai tietynlaista käyttäytymistä ryhmässä. Omat roolit on hyvä tiedostaa, jotta voi kehittyä keskustelijana ja yhteisen tavoitteen edistäjänä. Vetäytyjä voi esimerkiksi esittää muille kysymyksiä ja huomiontavoittelija pohtia, miten hän voisi antaa enemmän tilaa muille.
Tehtäväkeskeiset roolit auttavat ryhmää saavuttamaan yhteisen tavoitteen. Tällaisia rooleja ovat esimerkiksi organisoija, joka pitää huolta ajasta ja keskustelun päämäärästä, ja ehdottaja, joka avaa uusia näkökulmia käsiteltävään asiaan. Myös ideoija kuljettaa keskustelua kohti tavoitetta, vaikka joskus harkitsemattomat ajatukset voivat viedä keskustelun sivuraiteille. Asiantuntija on keskustelun sisällön kannalta tärkeä ja hyödyllinen. Kriitikko taas pakottaa toiset harkitsemaan ja perustelemaan näkökantansa hyvin.
Suhdekeskeiset roolit luovat hyvää ilmapiiriä. Näihin rooleihin kuuluvat esimerkiksi sovittelija, joka pyrkii ristiriitatilanteissa löytämään kompromissin, ja kannustaja, joka rohkaisee kaikkia osallistumaan. Myötäilijä antaa tilaa toisille mutta tuo harvoin keskusteluun mitään uutta.
Yksilökeskeiset roolit eivät palvele ryhmän yhteistä tavoitetta vaan liittyvät usein yksilön tapaan toimia. Naurattaja voi vapauttaa ilmapiiriä mutta myös viedä keskustelun sivuun varsinaisesta tehtävästä. Vastustaja ei anna periksi vaan latistaa tunnelmaa eikä anna muille tilaa. Vapaamatkustaja taas on ilmapiirille haitallinen ja etenemisen kannalta hyödytön.
Hyvässä keskustelussa havainnoidaan toisia aktiivisesti, perustellaan omia mielipiteitä sekä ylläpidetään keskustelua. Taitava ryhmäviestijä pitää huolen, että myös muiden tiedot, kokemukset ja mielipiteet tulevat kuulluiksi. Onnistunut vuorovaikutus syntyykin aktiivisesta kuuntelemisesta, rohkaisemisesta sekä kannustavan mutta kuitenkin realistisen palautteen antamisesta. Toisen vähättely ei vie kohti yhteistä tavoitetta. On parempi kehitellä toisen esittämiä ajatuksia eteenpäin kuin teilata ne kokonaan. Videossa keskustelevat SYK:n ÄI7-kurssin opiskelijat syksyllä 2021.
Paneelikeskustelu
Paneelikeskustelun tarkoitus on tarjota samaan aiheeseen useita näkökulmia ja näin antaa ajattelun aineksia kuulijoille. Siksi keskusteluun kutsutaan yleensä erilaisia taustoja edustavia ihmisiä. Paneelin puheenjohtaja ohjaa keskustelun etenemistä: hän voi esittää kaikille saman kysymyksen, pyytää täsmennyksiä, provosoida osallistujia ja myös rytmittää tilaisuutta esimerkiksi etukäteen tallennettujen videoiden avulla. Tavallisesti myös yleisöllä on mahdollisuus esittää kommentteja tai kysymyksiä asiantuntijoille.
Paneelikeskustelun aiheena on kriittinen medialukutaito. Puheenjohtajana vas. prof. Pirjo Hiidenmaa, muut asiantuntijat Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström, kielentutkija Vesa Heikkinen ja kirjailija Tiina Raevaara.
Parhaimmillaan paneelin osallistujat haastavat myös toisiaan keskusteluun, esittävät kysymyksiä ja ehkä myös väittävät vastaan. Paneeliin kannattaa valmistautua huolellisesti. Etukäteen voi miettiä esimerkkejä sekä hankkia tutkimustietoa ja tilastoja näkökulmiensa tueksi.