top of page

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen oli ajattelemista, maailman järjestämistä. Sen avulla pääsin selvyyteen siitä mitä olin tosiasiassa tekemässä, mitä mieltä mistäkin. Kirjoittaessani sain suljettua kaiken muun ulkopuolelleni. Se oli salaisuuteni, se oli totuus kirjoittamisesta. Riippumatta elämäntilanteesta, siitä mitä maailmassa muuten tapahtui, kirjoittaessani olin onnellinen. Tai niin onnellinen kuin kai yleensä voi olla. Vaikka olisin kirjoittanut jostakin täysin muusta kuin siitä mikä mieltäni askarrutti, sanojen järjestäminen ja lauseiden muodostaminen paperille auttoi niihinkin ongelmiin ja asioihin, joista en välttämättä juuri sillä hetkellä kirjoittanut. Kirjoittaminen oli se mikä teki päivästä eletyn, täysipainoisen. Kun en kirjoittanut, se alkoi näkyä, ainakin itselleni, jo parissa päivässä. Kaikesta tuli hajanaista. Mitä pidempään kirjoittamattomuutta jatkui, sen irrallisemmaksi ja levottomammaksi mieleni tuli ja lopulta en enää tiennyt mitä mieltä olin mistään, mikä oli paikkani, mitä ylipäätään olin tekemässä.

​

                                                                                                                                    Antti Tuomainen: Kaivos, 2015

Antti Tuomaisen romaanin minäkertoja kuvaa osuvasti kirjoittamisen keskeisen merkityksen. Kirjoittaminen on ajattelun jäsentämistä ja mielen rauhoittamista, yritystä ymmärtää todellisuutta. 

Monipuolista kirjoittamisen taitoa tarvitaan ennen muuta työtehtävissä. Aikuisen ihmisen pitää osata tiivistää, selostaa, raportoida, eritellä ja vaikuttaa. Työpaikan ilmapiiriin vaikuttaa ratkaisevasti se, minkälaisia viestintätaitoja työyhteisön jäsenillä on. Kirjalliset viestit jäävät pysyviksi dokumenteiksi, ja siksi sanansa kannattaa harkita tarkkaan.

                                   Käsin vai koneella?

Kirjoitustaito ja kirjoittamisen välineet ovat muuttuneet jo sadassa vuodessa ratkaisevasti. Vielä 1900-luvun alussa kansa kirjoitti huonosti jos ollenkaan, sillä oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921 ja vasta sen jälkeen kaikki lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan kansakoulussa. Ennen sitä käytettiin puumerkkejä, eräänlaisia pelkistetyttyjä kirjaimia, jotka korvasivat asiakirjojen allekirjoituksen. Puumerkkejä käytettiin 1950-luvulle asti. 

Kun ensin kirjoituskone ja 1990-luvulta lähtien yhä uudet digitaaliset laitteet ovat tulleet osaksi arkeamme, käsin kirjoittaminen on alkanut vähentyä. Moni kirjoittaa jopa kauppalistat ja pienet muistiinpanot älypuhelimen muistiin. Tämä kehitys on tapahtunut niin nopeasti, että kaikkia sen seurauksia ei vielä tiedetä. Aivotutkijat ovat kuitenkin vakuuttuneita, että käsin kirjoittamisella on merkitystä:

​

  • Kun lapsi oppii kirjoittamaan käsin, hän oppii lukemaan nopeammin sekä tuottamaan ja hallitsemaan tietoa paremmin kuin ne lapset, jotka kirjoittavat vain koneella.

  • Käsin kirjoittaminen aktivoi aivotoimintaa.

  • ​Täsmällisen käsialan tuottaminen paperille kehittää hienomotoriikkaa.

  • ​Käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin kuin koneella kirjoitetut. Koska käsin kirjoittaminen on hidasta eikä kaikkea ehdi kirjoittaa muistiin, asiaa täytyy samalla prosessoida.

Myös koneella kirjoittamisella on kiistattomat etunsa. Tärkeimpiä niistä ovat varmasti nopeus ja tekstin muokkaamisen helppous. Jos on oppinut kymmensormijärjestelmän, kirjoittaminen automatisoituu ja aikaa vapautuu kirjoitusprosessin muihin vaiheisiin. Koneella kirjoitettua tekstiä on myös helppoa lukea. 

Turkkilainen Nobel-kirjailija Orhan Pamuk kirjoittaa kaikki romaaninsa käsin, koska sanoo haluavansa ajatella, mitä kirjoittaa. Pamukin romaanit ovat usein yli tuhatsivuisia.

Miten kirjoittamisen taito muuttuu?

Teknisten välineiden kehittyminen on laajentanut kirjoittamisen käsitettä ja muuttanut kirjoittamisen määritelmää:

​

  • Verkkoympäristössä tekstin rakenne muuttuu, kun käytössä ovat hyperlinkit. Multimodaalisilla teksteillä tarkoitetaan verkkoon tuotettuja aineistoja, joissa lineaarisesti etenevän kirjoituksen lisäksi on esimerkiksi videoita, kuvia, ääninäytteitä, värejä ja merkkejä. Tällaisen tekstin laatijalta vaaditaankin kirjoitustaidon lisäksi tekniikan sovellusten hallintaa sekä esteettistä, erityisesti visuaalista hahmotuskykyä.

  • Kirjoittamisesta on tullut entistä sosiaalisempaa, yhteisöllisempää. Osallisuuden kulttuurissa kirjoittajat voivat laatia, muokata ja jakaa tekstejä verkon yhteisöissä.

  • Tekstilajeja syntyy koko ajan lisää, kun verkkoympäristössä yhdistellään esimerkiksi blogin pitämistä videointiin tai kirjoittaja lisää kuvia musiikkikappaleisiin. Menetelmästä käytetään remiksaus-nimitystä. Kirjoittajan on syytä kuitenkin perehtyä siihen, miten tekijänoikeudet rajoittavat aineistojen käyttöä.

  • Uudet mediat sallivat paljon enemmän vaihtelua kirjoitetussa kielessä kuin vanhastaan on totuttu. Joissakin digitaalisen ympäristön teksteissä kirjoittaminen on puheenkaltaista eikä yhdyssanojen tai isojen alkukirjainten hallintaa pidetä olennaisena. Osa teksteistä taas vaatii pitkäjänteistä, multimodaalista sommittelua ja sen lisäksi huolitellun asiatyylin käyttöä.

  • Kirjoittaminen vaatii uudenlaisia sosiaalisia taitoja, kun tekstejä voidaan myös kommentoida julkisesti. Kaikki palaute ei ole kannustavaa eikä edes asiallista, ja kirjoittajan pitää pystyä käsittelemään myös näitä tilanteita. Tarvitaan netiketin eli verkon sisäisten käyttäytymissääntöjen tuntemista.    

  • Sosiaalinen media tarjoaa julkaisukanavan teksteille, jotka muuten eivät ehkä saisi lukijoita. Toisaalta tekstejä on yhä enemmän, ja kirjoittajat joutuvat myös markkinoimaan ajatuksiaan saadakseen niille lukijoita.

Kirjoittaminen on oman itsensä lukemista.

                                                             Kirsti Mäkinen 

Digitaalisen ympäristön sanotaan tuovan kirjoitusprosessiin iloa ja leikkimielisyyttä. Tärkeäksi nousevat yhteenkuuluvaisuuden kokemus, vuorovaikutus muiden kirjoittajien kanssa sekä muilta saatu arvostus. Toisaalta flow-kokemus, suurta tyytyväisyyttä tuottava tila, jää puuttumaan. Tähän vaikuttaa se, että digitaalisessa ympäristössä informaatiota tulvii kaikkialta eikä kirjoittaja voi keskittää psyykkistä energiaansa vain omaan kirjalliseen tuotokseensa ja sen valmiiksi saattamiseen.

Haluan toimia. Kirjoittaminen on minulle toimintaa.

                                                                                  Jörn Donner

Vaikka tekniikan sovellukset ovat laajentaneet kirjoittamisen määritelmää, lähtökohtana on kuitenkin edelleen taito käyttää kieltä tilanteen vaatimalla ja tarkoitukseen sopivalla tavalla. Tätä taitoa SYK:n lukion kirjoitustehtävissä erityisesti harjoitellaan. Koulussa pyritään myös antamaan kokemus keskittymistä vaativasta, pitkäjänteisestä kirjoittamisesta, joka palkitsee tekijän, kun työ on valmis. Tämä ei tietenkään estä sen rinnalla yhteisöllisen kirjoittamisen harjoittelua. 

bottom of page