top of page

Kirjoitusprosessi

Kirjoittaminen on oman keskeneräisyytensä sietämistä.

                                     Saila Susiluoto

Kirjoittaminen on jatkuvaa valintojen tekemistä. Mitä paremmin kirjoittajalla on kieli hallussaan, sitä enemmän hänellä on käytössään sanoja ja sitä enemmän hänellä on vaihtoehtoja käyttää tyylin keinoja ja koetella ilmaisun rajoja. Vieraalla kielellä riittää usein, että saa esitettyä asiansa, mutta äidinkielellään kirjoittaja asettaa persoonansa alttiiksi. Siksi kirjoittaminen voi joskus tuntua vaikealta: tyhjä paperi tai tietokoneen ruutu odottaa vaativana sanoja, mutta   kirjoittajasta mikään ei tunnu riittävän hyvältä.

 

Olkoon tehtävänä runo, essee, blogi tai elokuva-arvostelu, sen kirjoittaminen on aina luovaa työtä. Luomisen tuskaa helpottaa tuntuvasti se, että kirjoittaja tietää ja tunnistaa tekstin laatimiseen kuuluvat vaiheet. Kun malttaa edetä niiden mukaan ja varaa prosessiin riittävästi aikaa, työstä tuleekin palkitsevaa. Myös harjoittelu ja kirjoittamisen rutiinit auttavat tekstin työstämisessä.

​

                         Aiheen valinta ja sisällön suunnittelu

kirjoitusprosessi

Ammattikirjoittajien kuulee usein sanovan, että aihe valitsee kirjoittajan eikä päinvastoin. Aina tulee esiin uusia aiheita, jotka tuntuvat vaativan käsittelyä: taustoihin perehtymistä, tuoreiden näkökulmien etsimistä ja pohdintaa siitä, mitä erilaisista ratkaisuista seuraisi.

​

Koulussa kirjoitustehtävien aiheiksi annetaan yleensä valmiita vaihtoehtoja. Niistä kannattaa valita se, josta on eniten kiinnostavaa sanottavaa, ehkä omakohtaisia kokemuksiakin. Aiheen valintaa helpottaa, jos kirjoittaja on lukenut asiasta kauno- tai tietokirjallisuutta, nähnyt aihetta käsittelevän elokuvan, näytelmän tai näyttelyn tai muuten hankkinut sellaista tietoa, joka voisi kiinnostaa lukijoita. 

Yleensä kirjoittajalle annetaan valmiiksi myös tekstilaji tai tekstin tavoite. Tehtävänä voi olla laatia mielipidekirjoitus alan harrastajien lehteen, haastattelupyyntö johonkin tilaisuuteen tai juhlapuheen kirjoittaminen tietylle kuulijakunnalle. Tekstin tavoite sanelee pitkälti sen, miten aihe kannattaa rajata. Kaikkea mahdollista aiheesta ei voi kertoa, vaan kirjoittajan on valittava näkökulma. Koulun kirjoitustehtävissä näkökulma annetaan joskus valmiiksi. Tehtävänanto voi olla esimerkiksi: ”Yrittäjyyttä pidetään tärkeänä Suomen tulevaisuuden kannalta. Olisiko sinusta yrittäjäksi?” Tehtävänannon kysymys rajaa näkökulman niin, että kirjoittajan odotetaan pohtivan omia edellytyksiään yrittäjyyteen.

 

Tehtävänanto on muutenkin syytä eritellä tarkasti. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota käskyverbiin. Pohdi, erittele ja vertaa ohjaavat kaikki tekstin käsittelytapaa.

 

Suunnittelun tärkeä vaihe on miettiä, minkälaisia asioita tekstissä aikoo käsitellä. Yleensä kirjoittaja saa käyttöönsä aineistoja, ja niihin kannattaakin tutustua huolellisesti. Aineiston tietojen lisäksi kirjoittajan on esiteltävä omia tietojaan ja kokemuksiaan. Hyviä tapoja koota sisältöä ovat esimerkiksi seuraavat: 

  • Aiheesta voi tehdä itselleen kysymyksiä, joihin pyrkii tekstissään vastaamaan: kuka, mitä, miksi, milloin.

  • Aiheesta voi tehdä miellekartan, jonka keskelle sijoittaa aiheen pääkäsitteen. Sen ympärille voi ryhmitellä mieleen tulevia, aiheeseen liittyviä näkökulmia.

  • Mieleen tulevista asioista voi tehdä listan. Aluksi kannattaa kirjoittaa muistiin kaikenlaisia asioita, joista sitten myöhemmin voi karsia näkökulman kannalta olennaisimmat.

​

                                      Tekstin rakenne

Asioiden käsittelyjärjestys kannattaa miettiä ennen varsinaista kirjoitustyötä. Olennaista on, että teksti etenee niin loogisesti, että lukija voi sitä vaivatta seurata. Tähän on monia vaihtoehtoja:​

  • Tärkeysjärjestys palvelee erityisesti kiireistä lukijaa, joka haluaa tietää ainakin olennaiset asiat, vaikka ei ehtisi lukea tekstiä loppuun.

  • Ongelmanratkaisujärjestyksessä esitellään ensin ongelma ja pohditaan sen jälkeen sen syitä, seurauksia ja ratkaisuja.

  • Vertailujärjestyksessä asioita tarkastellaan rinnakkain esimerkiksi hyötyjä ja haittoja punniten: yksityisautoilu – joukkoliikenne, kivijalkakauppa – nettikauppa tai mökkiloma – kaupunkiloma.

  • Aikajärjestys sopii silloin, kun on kiinnostavaa tarkastella jonkin ilmiön muutosta. Jos kronologisesti etenevä järjestys tuntuu liian kaavamaiselta, sitä voi myös rikkoa: teksti voi alkaa nykyajasta ja sen jälkeen siirrytään historiaan.

 

Käytännössä erilaisia rakenneratkaisuja voi ja kannattaakin yhdistellä. Vaikka teksti etenisi aikajärjestyksessä, kappaleiden sisällä asioita voi käsitellä myös vertaillen.

Rakenteen kannalta erityisen tärkeä kohta on tekstin aloitus, koska se usein ratkaisee, kiinnostuuko lukija aiheesta. Aloitusvirkkeen tulisi olla lyhyt; yleensä yhden tai enintään kahden lauseen mittainen avausvirke antaa lukijalle luotettavan vaikutelman. Napakkuutta odotetaan koko aloituskappaleelta. Hyviä aloitustapoja on monenlaisia:

  • Esimerkin kertominen tai tilanteen kuvaus tuo aiheen lähelle lukijaa. Tapahtuma voi olla itse koettu tilanne tai vaikkapa romaanista tai elokuvasta poimittu kohtaus.

  • Suoraan asiaan meneminen on usein napakka tapa aloittaa teksti. Ensimmäinen virke voi olla myös tietoisesti kärjistetty väite, johon voi tekstin kuluessa palata.

  • Sitaatti tekstin aloituksena luo arvokkuutta. Suora lainaus voi olla pari runon säettä, aforismi tai vaikkapa jonkun tunnetun henkilön kuuluisa toteamus.

  • Taustan selostaminen voi sopia aloituskappaleeksi joihinkin aiheisiin. Taustan kertomisen tulisi kuitenkin herättää lukijan kiinnostus, eikä kirjoittajan siksi kannata lähteä liian kaukaa liikkeelle.

Myös tekstin lopetuskappaleen pitäisi olla hallittu ja harkittu. Usein on luontevaa koota käsitellyt asiat tai oma mielipide pariin virkkeeseen ikään kuin yhteenvetona sanotusta. Toiveikas tulevaisuudenkuva jättää lukijalle myönteisen vaikutelman. Myös sitaatti voi sopia lopetukseen. Tekstin tarkoitus kuitenkin vaikuttaa siihen, tarvitaanko erityistä lopetuskappaletta ollenkaan.

Otsikko kannattaa muotoilla yleensä vasta sitten, kun koko teksti on valmis. Hyvä otsikko on lyhyt, se kertoo jotain olennaista tekstin sisällöstä ja sopii myös tyyliltään tekstiin. 

                               Havainnollistaminen

Havainnollistaminen

Kirjoittajan tehtävänä on helpottaa vaikeankin asian ymmärtämistä konkretisoimalla eli havainnollistamalla asiaa. Näin tekstistä tulee myös kiinnostavampi ja lukija muistaa paremmin sen sisällön.

Havainnollistamisen tapoja:

  • Esimerkit: Jos tehtävänä on pohtia, miten urheilijasta tulee legenda, asian käsittely on kiinnostavaa, jos kirjoittaja muistaa yksityiskohtia vaikkapa Paavo Nurmen, Lasse Virenin, Matti Nykäsen ja Muhammad Alin uralta.

  • Omakohtaiset kokemukset ja kuvailu: Lukiolaisen työssäkäynnin iloista ja harmeista on vaikea kirjoittaa uskottavasti, ellei asiasta ole omakohtaista kokemusta. Kun pystyy kuvaamaan yksityiskohtaisesti, miltä tuntuu koulupäivän jälkeen nostella raskaita laatikoita kaupan varastossa, lukija voi eläytyä tilanteeseen. Kirjoittaja voi myös maalailla sanoin tilannetta, jossa hän pääsee ostamaan farkkuja itse ansaitulla rahalla.

  • Intertekstuaalisuus: Kirjoittaja voi viitata tekstissään elokuvaan tai teatteriesitykseen, joka liittyy käsiteltävään asiaan. Jos aihe käsittelee vähemmistöjä, käsittelyyn saa syvyyttä kertomalla omin sanoin tilanteen esimerkiksi Tommi Kinnusen romaanista Neljäntienristeys, jonka yksi henkilö on näkövammainen Helena.

  • Määrän ja koon havainnollistaminen: Suuria lukuja on helpompi hahmottaa, jos ne rinnastaa lukijalle tuttuihin ilmiöihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen rankkasateiden ankaruudesta elokuussa 2017 kertoo se, että pahimmilla alueilla Houstonissa satoi viikon aikana neliömetrille sadan ämpärillisen verran vettä. Kun ämpärin tilavuus on kymmenen litraa, veden määrä on helppo ymmärtää. Lukuja voi myös rinnastaa: Suomessa ilmestyy vuosittain yhtä monta tietokirjaa kuin maailmassa on kieliä, noin 7000. Kokoa voi havainnollistaa näin: Jos Maa olisi jalkapallon kokoinen, Kuu olisi hieman tennispalloa pienempi.

  • Kielikuvat: Vertaukset ja metaforat toimivat hyvin myös asiatekstissä. Pyörin torilla kuin puolukka sangon pohjalla luo mielikuvan päämäärättömästä ja yksinäisestä harhailusta. Lukiolaisten ruokatunnin alkua voi kuvailla: He luulivat kai menevänsä Hulluille päiville.

Myös                                        tehtävänä on havainnollistaa tekstiä. Esimerkiksi vastakkainasettelut, liioittelu ja sanaleikit tekevät tekstistä kiinnostavan seurata. Kaikissa havainnollistamisen tavoissa on kuitenkin tärkeää huolehtia, että ne sopivat tekstin kokonaisuuteen eivätkä tunnu päälle liimatuilta.

Palaute kirjoituksesta

                              Palaute ja tekstin viimeistely

Kirjoittaja sokeutuu helposti omalle tekstilleen. Saattaa käydä niin, että jokin olennainen asia puuttuu kokonaan, kun kirjoittaja on keskittynyt hiomaan yksityiskohtia. Johonkin ideaansa kirjoittaja voi ihastua siinä määrin, että ei halua luopua siitä, vaikka se ei oikein tunnu sopivan kokonaisuuteen. Laiskuus voi yllättää, eikä konkreettisia esimerkkejä jaksakaan lisätä tarpeeksi. Jotakin tekstinsä kohtaa kirjoittaja ei ole ehkä pysähtynyt ajattelemaan loppuun asti, eikä lukijakaan voi sitä silloin ymmärtää.

Jos on mahdollista saada tekstistään palautetta, sitä kannattaa aina pyytää ja siitä kannattaa olla kiitollinen. Ulkopuolinen lukija huomaa usein tekstin ansiot ja heikot kohdat paremmin kuin kirjoittaja itse. Suhtaudu vakavasti myös siihen, jos joku pyytää sinua antamaan tekstistään palautetta, sillä kyse on luottamuksen osoituksesta.

Ohjeita palautteen antajalle

  • Ole kannustava. Etsi tekstin ansioita ja merkitse ne vaikka plusmerkillä marginaaliin tai kirjoita kommentteja tekstin loppuun. Myönteistä palautetta voi antaa esimerkiksi vetävästä aloituksesta, kiinnostavista esimerkeistä, täsmällisestä kielestä tai tekstin luontevasta etenemisestä.

  • Anna konkreettisia muutosehdotuksia ja tee täsmällisiä havaintoja. Kirjoita marginaaliin ohjeita: Anna tästä jokin esimerkki, Tätä kohtaa on vaikea ymmärtää, Tämä virke tuntuu liian monipolviselta, Keksi näiden kappaleiden väliin jokin siirtymä.

Kirjoittaja päättää tietysti itse, kuinka paljon hän on valmis muokkaamaan tekstiä palautteen perusteella. Jos mahdollista, teksti kannattaa jättää muutamaksi päiväksi syrjään. Kun siihen palaa uudelleen, kirjoittaja osaa tarkastella itsekin sisältöä, rakennetta ja kielen yksityiskohtia uusin silmin. Riippumatta siitä, julkaistaanko teksti sosiaalisessa mediassa vai painetussa lehdessä vai onko se ystävälle kirjoitettu kirje, kirjoittajan pitää voida seistä sanojensa takana.

 

Kielen tarkistamista varten kannattaa käyttää kielioppaita. Yksittäisten sanojen oikeinkirjoituksen voi tarkistaa myös                                               

​

Tämän sivun taidekäsityöt: Anne Helttunen

bottom of page