top of page
Tämä sivusto on suunniteltu
.com
-verkkosivuston rakentajalla. Luo verkkosivustosi tänään.Aloita

Mielipidetekstejä

Arvostelu ja mielipidekirjoitus ovat tekstilajeja, joissa painottuu kirjoittajan kannanotto asiaan. Ne pyrkivät vaikuttamaan lukijaan. Erityisesti arvosteluun sisältyy myös erittelevää tekstiä.

Arvostelu

arvostelu

Bere Borrel del Caso:

Pakeneva arvostelu, 1874.

Lukijan kannalta arvostelulla on kaksi tärkeää tehtävää: kertoa, että kyseinen teos tai tuote on ilmestynyt, ja auttaa lukijaa valitsemaan, onko teos sellainen, että hänen kannattaa siihen tutustua. Lehdissä ja blogeissa arvioidaan mm. näyttelyitä, kirjoja, teatteriesityksiä, elokuvia, ravintoloita ja videopelejä. Arvostelusta käytetään myös nimityksiä arvio tai kritiikki.

 

Kriitikon työhön liittyy valta. Arvostelun kirjoittajan onkin syytä muistaa, että hänen mielipiteillään saattaa olla kauaskantoisia seurauksia. Lukijat voivat luottaa yllättävänkin paljon erityisesti suurten lehtien arvosteluihin: ylistävän kritiikin perusteella teatteriesityksen näytännöt voidaan myydä hetkessä loppuun, ja kielteisen kritiikin jälkeen lipunmyynti saattaa tyrehtyä. 

Julkinen kritiikki tuo kirjalle, konsertille tai teatteriesitykselle aina näkyvyyttä. Siksi taiteilija on yleensä tyytyväinen, että hänen teoksensa arvostellaan, vaikka kritiikissä olisi moitteitakin; pahinta voi olla, että teos vaietaan kuoliaaksi. Monet kulttuurikeskustelut ovat syntyneet siitä, että ankaran kritiikin jälkeen yleisö on kiinnostunut teoksesta ja halunnut muodostaa siitä oman mielipiteensä. 

Kirjallisuutemme kuuluisa kriitikko oli professori August Ahlqvist, joka vuonna 1870 teilasi Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä ja piti sitä myöhemmin "häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa" (katkelma arvostelusta alla). Tunnettu on myös Helsingin Sanomien kriitikon Toini Havun tyrmäävä arvostelu Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas vuonna 1954. Myöhemmin Havu laski leikkiä siitä, että hän olisi rikas nainen, jos hän olisi saanut markan jokaisesta hänen kritiikkinsä vuoksi kaupaksi menneestä Tuntemattoman sotilaan kappaleesta.

Luultavasti ei ole koskaan koko maailmassa painettu kirjaa, jossa olisi niin paljon haukkumasanoja, kirouksia, herjauksia ja raakoja kuvauksia kuin tässä kirjassa. Melkein keskeytyksettä raatelevat lukijan tunteita kaikkein julkeimmat puheenparret. Sellaisia haukkumasanoja kuin: sika, lurjus, konna, pöllö, ryökäle, kelmi, rakki, rakkikoira, hunsvotti, tyhmä pässi, vuohipukki, kalmukki, koirankuonolainen, villipeto, piikkisika, sonni, sarvipää sonni, nuijapää sonni, musta sonni, lunttu (naisista), aasintamman varsa (myös naisista) ja lukemattomia muita samantapaisia käyttävät kertomuksen henkilöt tavantakaa toisistaan.

                                                                                                                                                     August Ahlqvist

Ohjeita arvostelun kirjoittamiseen

1. Tee itsellesi muistiinpanoja, kun katsot teatteriesitystä, käyt näyttelyssä tai luet kirjan. Nosta esiin yksityiskohtia: mikä näyttelyn maalauksista puhutteli aivan erityisellä tavalla, tai mikä piirre romaanissa ärsytti toistuvasti?

​

2. Hanki taustatietoja: ota selvää näytelmän kirjoittajasta ja ohjaajasta tai kirjailijan muusta tuotannosta. Voit lukea arvioita tekijöiden aiemmista teoksista, koska niistä voi tulla jokin oivallus, joka auttaa sinua ymmärtämään myös uutta teosta. Älä anna muiden kritiikkien kuitenkaan ohjata liikaa. Muista, että jokaisella kirjoittajalla on oikeus mielipiteeseensä, kunhan sen perustelee hyvin.

 

3. â€‹Suunnittele, minkä verran kerrot arvostelun kohteesta. Esittely on tarpeen, koska lukija ei teosta välttämättä tunne. Toisaalta lukija ei halua, että hänelle kerrotaan romaanin loppuratkaisu tai paljastetaan teatteriesityksen loppuhuipennus.

 

4. â€‹Suunnittele arvostelusi rakenne. Tuo alussa esiin, mistä teoksesta kirjoitat. Tee havaintoja sekä kokonaisuudesta että yksityiskohdista. Usein arvostelun loppu kiteyttää kirjoittajan mielipiteen.

 

5. â€‹Arvostelu voi painottua teoksen esittelyyn ja oman mielipiteen voi esittää hienovaraisesti. Toisaalta on mahdollista myös osoittaa innostus tai tyrmistys, jos kirjoittajalla on vahvoja tunteita. 

Näkökulmia teatteriarvostelun kirjoittamiseen

​

  • Mistä näytelmä kertoo: mitä tapahtuu juonen tasolla? Minkälaisia teemoja siitä voi nostaa esiin?

  • Millä keinoin esityksessä pidettiin yllä jännitettä?

  • Miten esitys oli rytmitetty?

  • Miten teatteritilaa oli hyödynnetty?

  • Miten näyttelijät onnistuivat? Jäikö mieleesi joitain erityisen onnistuneita yksityiskohtia?

  • Mitä yllättävää esityksessä oli?

  • Mistä erityisesti pidit, mihin petyit?

  • Miten lavastus, äänet, valot ja puvustus sopivat näytelmään, ja millaista tunnelmaa ne loivat?

  • Miten yleisö reagoi?

veriruusut_press9.jpg

Veriruusut on Anneli Kannon romaaniin perustuva näytelmä, jonka Lauri Maijala ohjasi KOM-teatterissa vuonna 2018. Näytelmä käsittelee Suomen sisällissotaa tehdastyöläisten näkökulmasta. Kuvassa Inka Reyes, Oona Airola, Vilma Melasniemi, Saga Sarkola ja Helmi-Leena Nummela.

​

Kuva: Marko Mäkinen

Tietokirja

Näkökulmia tietokirjan lukemiseen ja arvosteluun

 

  • Aluksi kannattaa tutustua kirjan sisällysluetteloon ja hahmottaa, minkälaisia asioita teos käsittelee. Mitä lajia teos edustaa?

  • Kirjan lopussa on usein lähdeluettelo, joka kertoo siitä, kuinka perehtynyt kirjoittaja on asiaan. Ovatko lähteet haastatteluja, yleisiä tietokirjoja tai esim. tutkimuksia? Millä kielillä ne ovat? Kuinka vanhoja tai uusia lähteet ovat? 

  • Esipuhe tai johdanto esittelee kirjailijan tavoitteita ja kirjoittamisen taustaa. Tästä paljastuu usein myös se, kenelle kirjoittaja on teoksen tarkoittanut. Kirjoittajan asiantuntemus voi käydä ilmi esipuheesta, tai sitä voidaan esitellä takakannessa tai kansiliepeissä.

  • Myös tietokirjaa lukiessa voi tehdä havaintoja kertojasta. Vaikka kertoja on yleensä kirjailija (toisin kuin kaunokirjallisuudessa), lukijan kannattaa kysyä mielessään, kenen ääni kirjassa kuuluu ja missä roolissa tekijä kirjoittaa.

  • Joskus tietokirja haastaa lukijan muodostamaan näkemyksen asiasta. Lukiessa voi tarkkailla, miten kirjoittaja sen tekee.

  • Jos tietokirja pyrkii yleistajuisuuteen eikä ole tarkoitettu vain pienelle asiantuntijaryhmälle, kirjan kieli nousee tärkeään asemaan. Kirjoittaja käyttää kielikuvia, konkretisoi asiaa esimerkeillä, kertoo omista kokemuksistaan tai käyttää persoonallista kieltä. Myös kuvat, tilastot ja graafit havainnollistavat asiaa.

  • Jos kyseessä on narratiivinen eli kertomuksellinen tietokirja, miten se näkyy? Onko tekstissä juoni ja käännekohtia, onko siinä henkilöhahmoja, dialogia tai kuvausta? Millainen kertoja teoksessa on?

Ujot.jpg

Mielipidekirjoitus

mielipidekirjoitus

Mielipidekirjoituksia voi laatia blogiin tai keskustelupalstalle. Sanomalehdissä mielipidesivut ovat hyvin luettuja osastoja. Ennen kuin alat laatia kirjoitustasi, ota selvää, kuinka pitkä kirjoitus voi olla; usein pituus ilmoitetaan merkkimääränä.

 

  • Valitse aihe, josta sinulla on tärkeää sanottavaa.

  • Kerro jo alussa selvästi ja yksiselitteisesti väitteesi.

  •                        mielipiteesi monipuolisesti. Anna konkreettisia esimerkkejä ja kerro omista kokemuksistasi. Kumoa vastaperustelut.

  • Suosi lyhyitä virkkeitä ja lyhyitä kappaleita. Käytä

  • Kirjoita loppuun oma nimesi. Silloinkin, kun nimimerkin käyttö on mahdollista, oman nimen käyttäminen lisää avoimuutta ja luotettavuutta.

  • Otsikoi nasevasti.

​

Vastine on mielipidekirjoitus, joka jatkaa aiempaa keskustelua ja ottaa kantaa lehdessä aiemmin ilmestyneeseen tekstiin. Vastineen kirjoittajan pitää alussa lyhyesti todeta, mihin tekstiin hän vastaa: kuka tekstin on kirjoittanut, mikä on sen pääväite ja milloin se on ilmestynyt. Sen jälkeen vastine jatkuu kuten muutkin mielipidekirjoitukset.

​

Mielipidekirjoitus voi olla myös lehdessä tai verkkosivuilla julkaistu avoin kirje, joka on kohdennettu yhdelle vastaanottajalle, vaikka kirjeelle samalla toivotaan laajaa lukijakuntaa. Avoin kirje käsittelee yleensä yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa. Siinä voidaan esittää toiveita, vaatia toimenpiteitä tai vaikkapa herättää keskustelua. Avoimen kirjeen sävy voi olla henkilökohtainen. Lue esimerkiksi kirjailija Arno Kotron                    juuri nimitetylle opetusministerille Li Anderssonille ja ministerin                 siihen.

Myös kommentit ovat mielipidetekstejä. Kommentissa kirjoittaja esittää yleensä uusia näkökulmia tai kritiikkiä pääjutun aiheeseen. Lehdissä kommentit ovat usein ns. kainalotekstejä, jotka ovat osa laajempaa tekstikokonaisuutta. Sosiaalisessa mediassa kommentiksi kutsutaan kaikkia toisia tekstejä kommentoivia tekstejä.

bottom of page