top of page

                                   Puhe

Ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King piti kuuluisan puheensa

I have a dream vuonna 1963.

Parhaimmillaan puhe vetoaa sekä kuulijan tunteisiin että ajatteluun. Vakuuttava puhe syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta, mutta mistään salatieteestä ei ole kysymys: sekä puheen kirjoittamista että pitämistä voi opetella. Kokemus antaa puhujalle varmuutta, joka välittyy myös kuulijoille.

Antiikin filosofi Aristoteles nimesi kolme tekijää, jotka selittävät puheen vakuuttavuutta:

 

  • Eetos viittaa puhujan persoonaan: jos arvostamme puhujaa, uskomme siihen, mitä hän sanoo. Luottamukseen vaikuttavat puhujan etiikka ja moraali. Uskottavuutta lisää asiantuntijuus.

  • Paatos tarkoittaa kuulijoiden tunteita: jos puhuja pystyy vetoamaan kuulijoiden tunteisiin, he haluavat uskoa puhujaa. Vastaanottajien mielialaan voi vaikuttaa sekä retorisilla että nonverbaaleilla keinoilla. Tauot, katsekontakti, sanojen painotus ja vakuuttava äänensävy voivat olla ratkaisevia tekijöitä. 

  • Logos tarkoittaa puheen asiasisältöä. Tähän kuuluvat esimerkiksi perustelut ja havainnollistaminen.

​

Hyvä puhe on persoonallinen. Se antaa kuulijalle ajattelemisen aihetta, ehkä oivalluksiakin. 

Valmistautumisessa kannattaa ottaa huomioon ainakin nämä seikat:

​

  • Aloitus on tärkeä, sillä kuulija luo mielikuvan puhujasta ja hänen asiastaan ensimmäisten lauseiden perusteella. Ystävällinen hymy, välitön asenne ja katse yleisöön auttavat paljon. Puhujan pitäisi saada yleisö vakuuttumaan, että hän on puhumassa tärkeästä asiasta.

​

  • Oma näkemys kannattaa esittää rohkeasti ja painokkaasti. Mielipidettä pitää perustella sekä tunteisiin että järkeen vetoavilla                              Omat kokemukset, esimerkit ja aiheeseen liittyvät tarinat herättävät kuulijan kiinnostuksen, ja      

       auttavat pitämään puheen mielessä.

​

  • Lopetuksen pitäisi olla hallittu. Tunnelmaa kohottaa, jos puhe päättyy esimerkiksi runoon tai muuten herkistävään sitaattiin. Lopetus voi olla myös kannustava tai yhteishenkeä nostattava.

Valmisteltuja puheita tarvitaan eri tilanteisiin välittämään tietoa, muokkaamaan mielipiteitä ja kohottamaan tunnelmaa: poliitikot perustelevat kannanottojaan, kirjailija luonnehtii palkintopuheessaan kirjallisuuden merkitystä, oppilas muistelee kevätjuhlassa kouluvuosien kohokohtia, ja rehtori onnittelee uusia ylioppilaita.

Juhlatilaisuuksissa puhe on yleensä tärkein ja odotetuin ohjelmanumero. Jos joku pyytää pitämään puheen, siihen kannattaa suostua: kyseessä on kunniatehtävä ja luottamuksen osoitus. Puheen pitäminen on hyvä tilaisuus kertoa tärkeinä pitämistään asioista, erityisesti arvoista, joita harvoin pääsemme perustelemaan pientä kaveriporukkaa suuremmalle joukolle. Puhetilanteita voi tarjoutua esimerkiksi omissa tai ystävien ylioppilasjuhlissa, vanhempien tai isovanhempien syntymäpäivillä, koulun tilaisuuksissa ja harrastuksiin liittyvissä tehtävissä. Myöhemmin puheiden pitäminen voi kuulua olennaisena osana työhön ja sen mukana tulevaan asemaan.

 

Puhetilanteita varten kannattaa kerätä talteen tärkeitä sitaatteja, ajatuksia ja runon säkeitä. Myös arjen sattumuksia ja kokemuksia voi koota muistiin vaikkapa tiedostoksi, josta niitä on helppo valikoida eri tilanteisiin. Suuriin tapahtumiin puheen pitäjäksi kysytään kuukausia ennen tilaisuutta, ja silloin puhetta on myös aikaa valmistella, mutta joskus puhetta tarvitaan yllättävään tilanteeseen. Esimerkiksi hautajaisten muistotilaisuudessa on koskettavaa, jos lähiomainen voi pitää puheen.

​

Lukekaa runoutta.

Hyvä runous kuvaa elämän mystisyyden muutamassa rivissä.

 

                                                          Hans Kristian Amundsen

                                                                  norjalainen poliitikko, joka kirjoitti pääministerin puheet                                                                   Utøan joukkosurman  jälkeen vuonna 2011

Puheen kirjoittaminen ja sen pitäminen ovat kumpikin oma taitonsa. Esimerkiksi poliitikot ja muut johtavassa asemassa olevat henkilöt saavat puheen kirjoittamiseen apua asiantuntijoilta, jotka hankkivat puheeseen ainakin tarvittavat asiatiedot ja tarkistavat yksityiskohtia. Jos aikaa on riittävästi, puhujan kannattaa kuitenkin asiasisällön pohjalta kirjoittaa puhe itse niin, että lauserytmi sopii hänen tapaansa käyttää kieltä ja retoriset keinot tuntuvat omilta; muuten puheen uskottavuus voi kärsiä.

Tilanne vaikuttaa siihen, kannattaako puhe kirjoittaa sanasta sanaan vai onko luontevampaa merkitä muistiin vain tukisanoja ja puhua niiden pohjalta. Joka tapauksessa puhe on harjoiteltava niin hyvin, että puhujalla syntyy vuorovaikutus yleisönsä eikä paperin kanssa. Yleisön reaktioita ja mielialoja kannattaa tarkkailla; läsnäolon vaikutelma syntyy siitä, että puhuja on aidosti kiinnostunut kuulijoistaan.

 

Puhetilanteessa tekstin lukemista helpottaa, jos se on kirjoitettu riittävän isolla ja pienille liuskoille. Jos jokainen virke alkaa sivun vasemmasta reunassa, puhuja löytää helposti sen kohdan, jota on lukemassa, vaikka katse onkin enimmäkseen yleisössä.

Puheiden kirjoittamista voi oppia malleista. Ensimmäinen esimerkki on                      joka on pidetty Kotimaisten kielten keskuksen 40-vuotisjuhlassa. Toinen esimerkki on SYK:n                  ylioppilasjuhlassa pidetty

Sykin puhetapahtuma pidetään keväisin Snellmanin päivän aikoihin koulun kirjastossa. Oman luokkatason edessä pidetty puhe on hyvää harjoittelua myöhempiä puheita varten. 

bottom of page