Äidinkieli ja kirjallisuus
Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukio
Tietokirjallisuus
Kaikki lukiolaiset ovat lukeneet ainakin yhden lajin tietokirjoja, nimittäin oppikirjoja. Painetut oppikirjat ovat saaneet rinnalleen digitaalisia kirjoja, joiden sisältö voidaan päivittää nopeasti ja joihin voidaan lisätä liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Myös tämä teksti, jota nyt luet, on sähköisesti julkaistu oppimateriaali ja siis tietokirja.
Tietotekstien lukeminen parantaa yleissivistystä, mutta se kehittää myös monia taitoja. Opimme näkemään, miten asioita perustellaan ja miten lukijan voi vakuuttaa. Lukeminen kehittää myös kriittisyyttä: kun opiskelussa, työssä ja vapaa-ajalla etsimme tietoa, joudumme jatkuvasti arvioimaan tiedon luotettavuutta. Tämä kyky paranee, kun harjaantuu ymmärtämään, mikä merkitys on kirjoittajan asiantuntemuksella. Myös lähestymistapaa oppii arvioimaan: on eri asia lukea muistisairaudesta potilaan omaisen kirjoittamaa kokemuspohjaista kirjaa kuin alan tutkijan teosta. Molempia toki tarvitaan, mutta ne palvelevat eri tehtävää.
Sanavarasto karttuu lukemalla. Eri harrastusalojen kirjallisuus vilisee sanastoa, jonka hallitseminen helpottaa keskustelua alan muiden harrastajien tai asiantuntijoiden kanssa. Lintuharrastajat määrittävät lajeja puhumalla kyynärsulkien ja yläperän värityksestä tai tutkivat pöllöjen ravintoa oksennuspalloista. Taloudesta kiinnostuneet puhuvat sujuvasti efektiivisestä tuotosta ja herkkyysanalyysista.
Tietokirjaan voi uppoutua kuin romaaniin. Kirja voi innostaa etsimään aiheesta lisää tietoa, se voi ohjata uuteen harrastukseen tai auttaa samastumaan jonkun ihmisen elämään. Esimerkiksi näyttelijän elämäkerta voi tuoda esiin aivan uuden tavan katsoa elokuvaa.
Onko tietokirja faktaa?
Tietokirjan luonteeseen kuuluu, että siinä esitetty tieto on totta ja että tiedon pystyy perustelemaan. Silti kirjoittaja joutuu aina valitsemaan, mitä lähteitä hän käyttää, miten hän rajaa aiheensa ja minkälaisia painotuksia hän esittää. Siksi kirjan esittämä tieto on tuskin koskaan puhdasta faktaa. Esimerkiksi energian tuotannosta on kirjoitettu paljon kirjoja, mutta jo pikainen silmäily alan teoksiin osoittaa, että asiasta ei ole olemassa vain yhtä totuutta. Sama pätee vaikkapa ravintosuosituksiin.
Edes koulujen oppikirjat eivät ole vapaita asenteista. Suomenkin historiassa on vaiheita, joista voi jälkeenpäin nähdä, että oppikirjoja on tietoisesti käytetty myös ideologisiin ja poliittisiin tarkoituksiin. Zacharias Topelius kirjoitti vuonna 1876 Maamme kirjan, jonka avulla lapsiin iskostettiin isänmaallista ajattelua ja ihanteellista Suomi-kuvaa aina 1940-luvulle asti. Raamatun ja katekismuksen jälkeen Maamme kirjaa on painettu enemmän kuin mitään muuta suomenkielistä kirjaa, lähes 2 500 000 kappaletta.
Väinö Blomstedtin maalaus Erämaan järvi (1895) on kuin Topeliuksen kuvaus suomalaisesta maisemasta.
Tietokirjallisuuden lajeja
Tietokirjan aihepiiri voi olla mikä tahansa, ja samastakin aiheesta voidaan kirjoittaa hyvin monenlaisia teoksia. Tietokirjallisuus jaetaan usein funktionaaliseen ja kirjalliseen. Funktionaalisesta tietokirjallisuudesta lukija etsii tavoitteellisesti tietoa, jota toivoo voivansa hyödyntää. Tällaisia kirjoja ovat erilaiset oppaat ja sanakirjat, joille on vakiintunut oma muotonsa ja joissa tekijä ei ole niinkään tärkeä. Kirjallisiksi luokitelluissa teoksissa kirjailijan ote on persoonallinen, ja niitä myös luetaan ainakin osittain juuri sen takia. Taustalla voi olla lukijan tiedonhalu, uteliaisuus, viihtyminen hyvän tekstin äärellä tai alan harrastaminen. Tämän ryhmän teoksia ovat esimerkiksi elämäkerrat, esseet, muistelmat, historiateokset ja tiedettä yleistajuistavat kirjat.
Viime vuosina suosiota ovat lisänneet narratiiviset eli kerronnalliset tietokirjat. Niiden tuntomerkkinä on se, että ne hyödyntävät kerronnassaan kaunokirjallisuuden keinoja. Kirjoittaja voi esim. tehdä itsestään näkyvän kertojan, teos voi seurata asian esittelyä muutaman henkilön avulla, rakenteessa voi olla draamallinen jännite, ja kerronta saattaa edetä kohtauksina dokumenttielokuvan tapaan. Usein narratiiviset tietokirjat käsittelevät jotain prosessia, esim. puuvillan matkaa Kiinan pelloilta länsimaisen kuluttajan paidaksi. Hyvä esimerkki narratiivisesta tietokirjasta on Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti.
Elämäkertojen ja muistelmien ansiosta moni julkisuuden henkilö tulee lähelle lukijan arkea. Kirja voi kertoa, minkälaisia uhrauksia menestys on vaatinut ja mitä kaikkea julkisen kuvan taakse kätkeytyy. Elämäkertoja on kirjoitettu mm. kuvien henkilöistä: Zlatan Ibrahimovic, Audrey Hepburn, Steve Jobs, Nelson Mandela ja Tove Jansson.
Käyttötarkoituksen ja muodon mukaan tietokirjoja voi jaotella myös seuraavasti:
Yleinen tietokirjallisuus on yleistajuisesti kirjoitettua kirjallisuutta, joka pyrkii esittämään asiat kiinnostavasti ja luotettavasti. Tähän ryhmään kuuluvat eri aloja käsittelevät tietokirjat sekä elämäkerrat, luonto-, matka- ja taidekirjat, historiateokset ja kuvateokset.
Hakuteokset auttavat löytämään vastauksen nopeasti. Ennen käytettiin painettuja tietosanakirjoja, nykyään yksittäinen tieto etsitään yleensä netin hakukoneen avulla, joka usein ohjaa verkon tietosanakirjaan. Hakuteoksia ovat myös sanakirjat, matrikkelit, kartastot ja erilaiset käsikirjat.
Oppaat liittyvät usein johonkin ammattiin tai harrastukseen. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi keittokirjat, matkaoppaat, kielioppaat, kartastot, kalenterit ja rakennusoppaat. Monet oppaat vanhenevat nopeasti, ja siksi tarvitaan jatkuvasti uusia, ajantasaisia teoksia.
Tutkimuskirjallisuus tarkoittaa akateemiseen toimintaan liittyviä teoksia. Sellaisia ovat väitöskirjat, muut monografiat (tutkimukseen perustuvat yhtenäiset esitykset) ja tieteelliset artikkeliteokset. Olennaista on tiedon kriittinen käsittely, lähteiden käyttö, teoriaan pohjautuva ajattelu ja menetelmien esittely.
Oppimateriaalit tarkoittavat oppikirjojen lisäksi harjoituskirjoja, opettajanoppaita ja ratkaisukirjoja. Tärkeää on tiedon ajantasaisuus ja yleistajuisuus.
Lasten ja nuorten tietokirjat voivat olla yleistajuisesti kirjoitettuja tietokirjoja, hakuteoksia, oppaita tai kuvakirjoja. Usein tieto esitetään tarinan muodossa.
Mielipidekirjallisuus poikkeaa tietokirjan yleisestä määrittelystä siinä, ettei se pyrikään objektiivisuuteen vaan lukija tietää koko ajan lukevansa kirjoittajan mielipiteitä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi esseet, muistelmat, elämäkerrat ja elämäntaitokirjallisuus.
Opaskirjat on suosittu tietokirjallisuuden laji. Keittokirjat sekä käsityö- ja askarteluoppaat ovat usein kauniisti kuvitettuja, ja siksi ne ovat myös katselukirjoja. Varsinkin keväisin ilmestyy yhä uusia puutarhakirjoja. Myös hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvillä tietokirjoilla on vankka lukijakuntansa.